Blues Mafia Story

(Janne Urpunen, ESS 25.02.2000)

Bluesmafia hakee jalansijaa Lahdessa


Mikä ihme saa perheellisen miehen uhraamaan suuren osan elämästään ikiaikaiselle bluesmusiikille?

"Blues on elämäntapa. Se vetoaa tunteeseen. Se on rehellistä ja kestävää toisin kun listamusa, joka saatetaan unohtaa yhden hitin jälkeen. 80-lukuinen disko kuulostaa tänään ihan kornilta, mutta kuuntelepas jotain T-Bone Walker -soundia, se on iätöntä", sanoo Markku Pyykkönen, 43, lahtelainen mustan musiikin epävirallinen tietotoimisto ja Lahden Blues Mafia ry:n rahastonhoitaja.

Lokakuussa rekisteröity Lahden Blues Mafia keskittyy bluesin ja muiden afroamerikkalaisten musiikkityylien tukemiseen.
"Kaikki sai alkunsa neljän miehen ydinryhmästä, jota Radiomafian Ulvovien susien toimittaja Esa Kuloniemi tapasi kutsua Lahden bluesmafiaksi. Ryhmään kuuluivat lisäkseni Vesa Salmi, Ahti Karstila sekä Pekka Haukijärvi", Pyykkönen muistelee.

Yhdistyksen voimannäyttö on tähän mennessä ollut syyskuisen Lahti Blues Festivalin järjestäminen, vaikka yhdistys ei vielä tuolloin ollut rekisteröity.

"Keskitymme tekemään ennemmin hyvin ja harvoin kuin usein ja kiireellä. Viimeistään syyskuussa tärähtää jotain suurempaa", sanoo yhdistyksen puheenjohtaja Vesa Salmi, 46.

Viime perjantaina Blues Mafia tempaisi ravintola Nuutissa. Illan pääesiintyjä oli ruotsalainen viisimiehinen perinneblueskokoonpano KnockOut Greg & The Blue Weather. Tukholmalaisyhtyettä lämmitteli lahtelainen Bottlenecs.

Pikkutakkeja ja perinnebluesia

Nuutissa huomio keskittyi ensimmäisenä yleisön ikään ja pukeutumiseen. Näkymän perusteella keskiverto bluesdiggari on vähintään nelikymppinen mieshenkilö, joka pukeutuu juhlatilaisuutta varten mustiin farkkuihin ja pikkutakkiin sekä mustaan festivaalipaitaan.

Ulkomusiikillisia asioita ja perjantai-illan huumaa ihmetellessä ensimmäinen esiintyjä Bottlenecks livahti lavalle ja pois kuin varkain, eikä nuppiin jäänyt ihan kiva -mielikuva tee varmasti oikeutta Ismo Haaviston ja Pekka Haukijärven ammattitaitoiseksi tiedetylle akustiselle esiintymiselle.

Sen sijaan laulaja-huuliharpisti Greger "KnockOut Greg" Anderssonin johtama The Blue Weather ei jäänyt huomiotta. Ruotsalaiset soittivat kaksi monipuolista settiä, joiden yhteiskesto ylitti kaksi tuntia. Illan aikana kuultiin 50-lukuista perinnebluesia West Coast -soundista Mississippin kautta Chigacoon.

Anderssonin amerikan ääntäminen oli kohdallaan ja bändi soi tyylikkäästi. Yhtyeen suomalaisjäsenen Mika Savinaisen läskibasso toi soundiin syvyyttä ja letkeyttä niin, etteivät edes tavallisesti raskaat 12-tahtiset Chigaco-bluesitkaan saaneet silmäluomia lurpsumaan.

Savinaisen esiintyminen oli muutenkin rentoa. Hetkittäin knallipäinen basisti soitti instrumenttiaan sen päällä seisten. Yleisön otti kiitettävästi myös solisti Andersson, jonka kengänkannat osoittivat kiivaimmissa numeroissa kohti kattoa. Bad Lucky Bluesissa mies osoittautui harvinaisen kromaattisen harpun taitajaksi.

Huikean venkoilun vastapainoksi KnockOut Greg & The Blue Weather tarjosi parisataapäiselle yleisölle hienoja balladeja. Muddy Waters -hituri The Same Thing kohosi yhdeksi illan kohokohdista.

Parhaat tulevat Pohjolasta

Greger Andersson perusti Blue Weatherin esiasteen Bluesväderin vuonna 1987. Noilta ajoilta mukana kokoonpanossa ovat yhä Gregerin velipoika rumpali Little Mark Andersson, sävellyksistä pääosin vastaava kitaristi Anders Lewén sekä pianisti Fredrik Gustafsson. Basisti Savinainen liittyi joukkoon neljä kuukautta sitten.

Greger ja kumppanit tekevät vuodessa noin 150 keikkaa, vaikka aina homma ei ole ruusuista. "Blues on kuoleva bisnes. Soittajat ja yleisö ikääntyvät, eikä nuoriso tunnu tällaisesta perinteisestä bluesista välittävän", manaa 32-vuotias Andersson, joka ikänsä puolesta edustaa bluesnuorisoa.

Bottlenecsin lauluntekijä Ismo Haavisto on ruotsalaiskollegan kanssa samoilla jäljillä. "Keikkoja myydessä blues on monesti kirosana", sanoo harvinaisen nuori bluessäveltäjä Haavisto, 27.

Andersson ja Haavisto ovat yhtämieltä siitä, että parhaat bluesartistit tulevat nykyään Pohjolasta. "Blues, perinteinen amerikkalainen musta musiikki, on nykyään täysin skandinaavien varassa. Uusia, kovatasoisia mustia bluessoittajia on vaikea löytää", sanoo Andersson.

Bluesharrastuksen ollessa Amerikassa paitsiossa, levyt eivät käy kaupaksi. Markku Pyykkösen mukaan bluesäänitteet myyvät maailmanlaajuisesti "jotain claptoneja lukuunottamatta" hädin tuskin viittä tuhatta kappaletta, vaikka muulla mustalla musiikilla pyyhkii hyvin.

"Gospel on hyvä vertailukohta. Gospelia ja hiphopia yhdistävä holy hoppari Kirk Franklin myy pelkästään Amerikassa miljoonia", laajasti mustaa musiikkia harrastava Pyykkönen sanoo.

Maailman virein bluesmaa lieneekin tällä hetkellä Norja. Vidar Busk -niminen artisti nauttii kotimaassaan vastaavaa arvostusta kuin J. Karjalainen Suomessa. Levyt menevät listojen kärkeen, ja noin 30000 Suomen markan keikkaliksa takaa sen, ettei hemmon tarvitse lähteä turskamaata edemmäs kalaan.

"Tuskin kenelläkään suomalaisella tapahtumajärjestäjällä on varaa kutsua sitä esiintymään", sanoo Lahden Blues Mafian puheenjohtaja Salmi.

Bill Sims maaliskuussa

Suomessa bluesin tila on vakaa. Lahden ympäristössä vaikuttaa monia alan taitajia kuten Bottlenecks, J. Leino & The Blues Guys ja Blues Station. Lahden bluesmafiosot uskovatkin, että seudulla riittää bluestapahtumille kysyntää, ukkoutumisesta huolimatta.

"Tällä kokemuksella näyttää hyvältä. Syyskuun festarit menivät hyvin, ja tapahtuma on tulevaisuudessa tarkoitus kasvattaa tosi isoksi jutuksi", sanoo Salmi.
"Mutta yhdistystoimintaan pitäisi saada muitakin kuin 'eläkeläisiä'. Jos esimerkiksi saisimme nuo perinnetietoisiksi tunnustautuneet Tehosekoittimen pojat jäseniksi niin mukaan saattaisi lähteä muitakin nuoria."

"Myös muun mustan musiikin harrastajat, uudemmankin, ovat tervetulleita", sanoo rahastonhoitaja Pyykkönen, joka seuraa aikaansa ja kuuntelee bluesin lisäksi muun muassa räppiä sekä hiphopia, ja kaiken päälle vielä pukeutuukin ajanmukaisesti. Miehen rap-farkut ovat merkkiä Wu Wear.
"Joskus alan nuoret hoksasivat vaatteeni, pysäyttivät kadulla ja kysyivät, että olenko mä joku räppäri vai mikä", Pyykkönen nauraa.

Seuraava Blues Mafian Lahteen tuottama esiintyjä on amerikkalainen Bill Sims, joka esiintyy kaupungissa kahdeksas maaliskuuta.

Tällä viikolla Bill Simsiin ja vaimonsa Karen Wilsonin elämään voi tutustua TV 2:ssa esitettävässä kahdeksan elokuvan menestyssarjassa Amerikkalainen rakkaustarina.

Janne Urpunen (ESS 25.02.2000)

blues-finland.com
BluesMinisteri

Kävijöitä: 50001 Lahden Blues Mafia ry © 2008 | webdesign redandblue