Riuskaa roadhouse bluesia ja rockia Teksasin tyyliin: Smokin´ Joe Kubek & Bnois King
Korkeaenergistä Teksasin roadhousebluesrockia, säkenöiviä kitarasooloja, vastustamattomia shuffleja ja herkkiä balladeja. Kitara ulvoo hetkittäin kuin Hendrixiä parodioivalla raivolla ja rytmikitarat murisevat hevisti. Tällaista tarjoaa Lahden Grand Blues Festivaalille saapuvan pääesiintyjän, Smokin´ Joe Kubekin ja Bnois Kingin johtaman kokoonpano Dallasista Teksasista. Ensimmäistä kertaa Suomeen saapuva yhtye yhdistää rohkeasti Teksasin tyylejä, mustaa perinteistä bluesia ja valkoista bluesrockia kuten vaikkapa huomattavasti tunnetuimmat ZZ Top, Johnny Winter ja Vaughanin veljekset Stevie Ray ja Jimmie. Vuonna 1956 syntyneen kitaristi Joe Kubekin moderni teksasilainen valkoinen rockblues törmää laulaja/kitaristi Bnois Kingin louisianalaiseen mustaan iäkkäämpään, rentoon ja jazzinpaan lähestymistapaan. Ristiriita on hedelmällinen ja antaa miesten musiikille rutkasti persoonallisuutta, joka puuttuu monilta muilta ryöstöviljellyn bluesin ja rockin fuusion harjoittajilta. Uusimmilla levyillään ukot ovat jopa hitsanneet tyylit yhteen ja kaksijakoisuuden sijasta soi yksi oma tyyli. Nykylinja on astetta perinteisempi, mutta toki modernia otetta löytyy yhä laulujen rakenteesta ja yksittäisistä Kubekin kitarasooloista. Kubekin ja Kingin vahvuutena on juuri vanhan ja uuden perinteen yhdistäminen. Perusbluesista poikkeavat jutut piristävät kokonaisuutta ja juuri siitä syntyy tämän bändin oma tyyli. Kubekin ja Kingin vuorottelevat kitarasoolot ovat antoisia. Parivaljakon menestys on nojannut vahvasti myös vahvoihin omiin sävellyksiin ja molempien ammattimaiseen lavatyöskentelyyn.
Smokin´ Joe Kubek omaa myös todellista kitarasankaripotentiaalia ja mies soittaa tyylillä ja tavalla joka todella on hänen lempinimensä ”smokin” veroinen. Vertailu esim. Stevie Ray Vaughaniin tai Jimi Hendrixiin on hyvin kohdallaan. Tosin Kubek on huomattavasti enemmän blues. Vaikka hän osaa suurieleisen kitaroinnin, hän ei ole tylsä itsekeskeinen kitarasankari. Soolot pysyvät tyylikkään lyhyinä. Vaihtelu sliden ja useiden eri soundien ja soittotyylien välillä virkistää. Kubekissa viehättää se, että hän asettaa toimivan soundin oman soittonäppäryytensä esittelyn edelle. Smokin´ Joe Kubek ei ole mikään vasta-alkaja vaan mies on soitellut 14-vuotiaasta lähtien Dallasin klubeissa ja juottoloissa mm. legendaaristen Freddie Kingin, Albert Kingin ja Gatemouth Brownin bändeissä sekä myös Stevie Ray Vaughanin kera. Kubekia kymmenisen vuotta vanhempi laulaja/komppikitaristi/soolokitaristi Bnois King (syntynyt 1943) soittaa jatsahtavia kitarasooloja ja miehen lämmin laulutapa palauttaa sopivasti maan pinnalle sfääreistä, joihin hänen ja Kubekin villisti vilistävät kitarat välillä vievät. Louisianalaislähtöinen King on soitellut mm. Lou Rawlsin ja Big Joe Turnerin taustalla. Bnois King soitti yhtyeen vanhimmilla levyillä lähes pelkästään vain rytmikitaraa, mutta uudella, kovatasoisella levyllä Have Blues Will Travel hän soittaa myös runsaasti sooloja.
Tiivis kiertueaikataulu on pitänyt kaksikon tien päällä yli 20 vuotta ja viimeisimmät julkaisut ovat saavuttaneet useita listaykkössijoituksia. Kubek ja King ovat levyttäneet 13 albumia ja yhden live-dvd:n.
"Great lowdown Texas-style blues, the real thing . . . watch out for these guys!" -Jimmie Vaughan
Smokin´ Joe Kubek (USA) – soolokitara, slidekitara, tremolokitara, efektikitara, rytmikitara, Bnois King – laulu, soolokitara, rytmikitara, (nimi ei vielä tiedossa) (USA) – basso, (nimi ei vielä tiedossa) (USA) - rummut
Tad Robinson: sinisilmäsoulbluesia suurella tunteella
Loistava soulblueslaulaja tekee odotetun ensimmäisen Suomen kiertueensa, joka ulottuu myös Lahteen. Vuonna 1956 syntynyttä Tad Robinsonia pidetään eräänä aikamme johtavana sinisilmäsoulin edustajana. New Yorkissa varttunut Robinson aloitti ammattimaisen muusikonuransa 80-luvulla huuliharpistina Chicagon haastavissa bluesympyröissä. 1990-luvulla ura jatkui blueslaulajana, mutta hän on sittemmin palannut levyillään nuoruutensa suosikkimusiikkiin souliin. Robinson kertoo, kuinka hän jo koululuokkansa lähes ainoana valkoisena oppilaana tutustui koulutoveriensa opastuksella niin 60-luvun mustan musiikin soulvirtauksiin kuin latinorytmeihin.
Hän osaa laulaa Motownia, Chicago bluesia ja Memphisin soulia vahvalla ja aidolla tavalla. Sen sijaan, että esittäisi omia versioita tuon ajan klassikoista, Robinson pitäytyy laulamaan omia kappaleitaan, jotka ovat kuitenkin sovitettu vahvasti tuon ajan soul- ja bluestraditioiden hengessä. Tad Robinson omaa yhden rikkaimmista ja voimakkaimmista lauluäänistä, jota hän osaa myös käyttää taitavan pehmeästi. Kun hänen äänensä siirtyy vaivattomasti kuiskauksesta korkeaan falsettiin tai tuskaisesta parkaisusta kontrolloituun tuskaan, niin pystyy hän tulkitsemaan sanat sellaisella henkilökohtaisella tunteella, että kuulija tuskin pystyy olemaan liikuttumatta. 60- ja 70-lukulainen soulmusiikki on nykyään kokemassa jonkinasteista uudelleentulemista, mutta Tad Robinson osoittaa hienolla musiikillisella tavallaan että taidokkailla ja hyvällä maulla luoduilla ja intohimolla esitetyt sielukkaat soundit eivät sittenkään ole koskaan olleet pois muodista.
Ainutlaatuista laulamista, hienoja 60- ja 70-luvun henkisiä sovituksia, päteviä omia kappaleita sekä soulin ja bluesin puolelta. Ja kun tähän lisätään vielä Robinsonin poikkeuksellinen kyky blueshuuliharpistina, on käsillä varsin kovatasoinen paketti.
Tad Robinson on myös vieraillut muutamilla tunnetuilla elokuvilla. Kaappaus Merellä (Under Siege), jonka pääosissa olivat nykyään myös bluesmuusikkona toimiva Steven Seagal ja Tommy Lee Jones. Robinson esitti elokuvassa kuvitellun bluesbändin jäsentä. Michael Douglasin tähdittämä Täydellinen Murha (A Perfect Murder), joka myös sisälsi Tadin musiikkia. Robinsonia säestää kitaristi Jonne Kulluvaaran (Jaakko Heinonen Band, J. Leino & The Blues Guys) johtama kotimainen huippukokoonpano.
Tad Robinson (USA) – laulu, huuliharppu, Jonne Kulluvaara – kitara, Arto Piispanen – piano, urut, Jaska Prepula – basso, Juppo Paavola – rummut
Rämäpääbluesia Rääkkylästä: L.R Phoenix & Mr. Mo´ Hell
L.R. Phoenix & Mr. Mo’ Hell on tervetullut lisä maamme hiljalleen persoonallistuvaan bluesartistigalleriaan. Tämä rämä(pää) bluesduo tarjoilee rouheaa metsäläis- ja juottolabluesia Pohjois-Mississippin Hill Countryn pohjalta maustettuna Suomen Pohjois-Karjalan järviseudun aromeilla. /kitaristi Leighton Phoenix on mies Lontoon liepeiltä, Etelä-Englannista. Metallimusiikkia aikaisemmin soittanut L.R. muutti Englannista Suomeen ja vaihtoi musiikkityylin bluesiin. Nykyisin hän asuu Pohjois-Karjalassa Rääkkylässä. Blues löytyi sattumalta. Suurimmaksi musiikilliseksi vaikuttajaksi Phoenix mainitsee Mississippi Hill Country bluesin kovimman bluespapan R.L. Burnsiden.
Omaa ja lainattua tyyliä sekoitellen on syntynyt L.R. Phoenix & Mr. Mo' Hellin (rumpali Mika Vauhkonen) ensimmäinen levy Wrecked. Parivaljakon uusi levy Jumper on The Line on soundillinen täysosuma ja vie duon maamme Fat Possum ja The Black Keys -henkisten vaihtoehto blueskokoonpanojen terävimpään kärkeen. lienee tutumpi maailmalla kuin omassa maakunnassa, sillä keikkoja duo on tehnyt pitkin maailmaa.
L.R. Phoenix – laulu, kitara, Mr. Mo´ Hell - rummut
Lahtelaista huippuosaamista: Jaakko Heinonen Band
Yhtä kauan kuin Lahdessa on pelattu pesäpalloa, on siellä myös soitettu bluesia. Lahden Mailaveikot on joutunut alasarjojen kurimuksiin, mutta lahtelainen blues on pysytellyt mestaruussarjassa jo vuosikymmeniä. Lahtelainen Jaakko "Jaska" Heinonen on suomalaisen blueskitaroinnin monivuotinen itä-länsipelaaja, jonka taidokas chicagoblueskitarointi on saavuttanut mainetta ja menestystä myös Suomen rajojen ulkopuolella. Heinosen faneihin lukeutuu mm. Ruotsin blueskuningas Sven Zetterberg.
Maine ei ole tullut tyhjästä, sillä Heinonen soittaa bluesia jo viidettä vuosikymmentään. Hän omaa sellaisen sielukkuuden, että tuloksena voi olla vain jotain todella koskettavaa ja nautinnon väreitä aiheuttavaa musisointia niin pelikentillä kuin studiossa.
Jaskan ura alkoi jo 70-luvulla jolloin hän oli osa ensimmäistä Suomibluesin Allstars-joukkuetta Chicago Overcoatia. Heinonen on lyönnyt viime vuosina blueskunnareita Euroopan pelikentillä J. Leino & Blues Guysissa. Painuvan blueskumuran erikoismies esiintyy oman sähköisen joukkueensa kanssa, jonka hän on treenauttanut viime vuosien aikana erinomaisen pelikuntoon. Heinonen toimii pelinjohtajan ja kitaristin vakanssin ohella myös laulusolistina.
J. Heinonen Band noudattaa taktiikassaan Chicagobluesin pelikirjaa, johon on lisätty Jaskan omia uusia kappaleita. Bändin rytmiryhmä, Käpy Parviainen ja Tapo Leppänen, on soittanut yhdessä toistakymmentä vuotta. Heidän tiivis takakenttäpelaamisensa on ollut monen helsinkiläisen bluesbändin sarjassa pysyttelemisen elinehto. Kainuulaislähtöinen kitaristi Jonne Kulluvaara on Suomen monipuolisempia bluessieppareita, jonka palvelukset ovat erittäin kysyttyjä. Hän on ollut Jaakko Heinosen kanssa samassa tiimissä (J.Leino & Blues Guys), mutta Kulluvaara on myös kiertänyt pienemmissä kokoonpanoissa pitkin poikin Pohjoismaita ja Keski-Eurooppaa esitellen pelitaitojaan niin sähköisesti kuin akustisesti. Bändin esikoislevy, vuonna 2009 ilmestynyt Can't Complain oli vankka näyttö pelikentillä. Koppilyöntejä tämä yhtye ei harrasta, vaan iskee suoraan läpi kakkos- tai kolmospesästä. Aloitusyhdeksikössä on mukana myös useita Heinosen omia sävellyksiä.
Jaakko Heinonen – laulu, kitara, Jonne Kulluvaara – kitara, Käpy Parviainen – basso, Tapo Leppänen - rummut
Trigonometrista bluesia: The Pythagoras:
Jos Pythagoraan lause on matemaattista parhautta, niin kuinka pitkälle lahtelainen vuonna 2007 perustettu nuorten miesten bändi The Pythagoras yltääkään? Trio soittaa bluesrockia energisellä rokkimeiningillä omaperäiseen tyyliin esikuvinaan mm. Jimi Hendrix, Bob Dylan, Led Zeppelin, Deep Purple, The Cream, The Who bluesin mestareita B.B. Kingiä ja Robert Johnsonia unohtamatta. Hypotenuusat, kateetit, sinit ja kosinit ja muut trigonometrian termit voidaan siis tällä kertaa unohtaa ja nauttia nuorten miesten musiikista.
Jonas Metsäkylä – laulu, kitara, Jyri Tikka – basso, Teemu Jauhiainen - rummut